Момчета, Момичета и ... няколко big стихотворения!

TRUMPET

In the wild and burning quietness
resounds a trumpet - lonely eye.
It opens wide the pupil - tenderness
before endearment of the apparent harm.
Among the shadows the bends
stretch desperately the faraway cry.
Among the sounds they scorch with diligence
the written words in rhyme.
And there - above the earth
ascends the spirit - a bespattered old precept.
But the dusty Gods catch up with him
and puddle fiercely new dirt.
Marin Lazarov



CHAOS

The ruthless jostling with slithery palms
on a bloody collapse.
The role of an idiot who's got it ¬-
He'll never be allowed
To the world of sensible.
The palms are suffering.
The shades fall down
With amorous delay
Under transparent light.
The faith
And its lechery
Take wing
Towards the south.
Or north.
All the same to me.
The sun is shining.
Scarlet scales
Which have got the blood from a red fish's
Wounds.
The white from a variegated painting
Forgotten after the rain
Is always deceitful.
The wind ¬
A dangerous silence ¬
Mixes everything.
We've got
Chaos of impossibilities.
Marin Lazarov



I SEE

I see the loving blood
ooze down between those fair legs.
And on the top two hands
wind with tenderness and malice.
In the empty eyes I see
pure drops of the soul.
The body is now quiet.
The head turns in fear.
I see something white
peeping in the dark recesses.
And water's running out.
Onto the lips it's sliding now.
I see a black raven
emerge from deadly heavens.
I hear a pallid swain
utter fervent words for love.
I see unruly tresses
intertwine in infidelity.
The soul keeps on being quiet
and awaits old age to come.
Marin Lazarov



IT'S OVER

They said, "It's all over! "
I got up.
Put on my trampled coat.
And went on.
First I didn't make out -
Something was missing.
I started to ponder.
My memory was lost.
There were old pictures worn away
On the native walls.
The spots remained fresh.
The paint - moist and ever young -
Enraptured me with her breath.
I looked down to my feet.
Saw a worm ¬
Hastening somewhere,
Twisting in its wormy way,
Keeping up the pace.
I, too, kept up the pace.
I discovered the beauty anew.
She was once a grief ¬
Having been possessed a good many times.
The wind buffeted my face
With wrinkled palms.
Desolation.
I got everywhere.
Recollected old liberties.
Felt faint after precipitous turns.
I began to realize ¬
I don't want to live
The new way.
A belated comet drew
Three words on the unnamed sky,
"It's all over."
And I - lying in the earth ¬
was humming
a forgotten tune about love.
Beautiful, isn't it?
Marin Lazarov



MANY TIMES I'VE ASKED MYSELF

Many times I've asked myself,
"How much am I worth?"
Converted into money -
0.00 cents.
Converted into friends -
only one,
me to myself.
Converted into smiles -
a face frowning with suspicion.
Converted into years -
minus future plus past
equal to a false present.
Many times I've asked myself in a funny way
and still I can't find the answer.
It's just that my head aches from asking.
Meanwhile, my girlfriend left me
because I applied spirit compresses to my weak chest
and she thought I drank too much.
She can go to hell!
Marin Lazarov



OH, HOW I WANT TO . . .

Oh, how I want to tread on my shadow ¬
To free myself!
To be able to walk down the streets
With motley girls.
To smile to the beggar
And show him torn pockets.
To count the clouds
And name them
Until my neck gets stiff
And then peer down
And try to pick out
Which ants are females
And which are males.
To pad around the dustbins
And guess by the smell
What the folk have had for dinner.
Split
To sit down in an airy place,
Straight on the ground,
Without having to fear of my clothes.
To catch the stinging mosquitoes
in my mouth.
After that to spit them upwards
While the moon shows me again - ¬
You can't live without a shadow.
In the end to get asleep
And have a dream
About how tomorrow
The sun brings back my shadow.
Marin Lazarov



ROOM

White, moonlit room.
Silence and a puff.
The music that's ceased
puts me to sleep with a breath.
White, drowsy room.
Freeness, boundlessness.
The risen love
touches me tenderly.
White, sad room.
Light, without a name.
The beauty’s ramming
at night amidst the stars.
White, dark room.
A cloud below the moon.
The shadows are catching
memories in the soul.
White, my own white room.
A song and a wealth.
A mother’s kiss.
Happiness and brotherhood.
Marin Lazarov



SEASONS

Summer - my strength -
spins shadows of hope.
It's so happy! It's so lovely!
But it must die.

Winter - my weakness -
whiff of a reticent woman.
Protracted reminiscence! Eternal lifelessness!
And in comprehended guilt.

Spring - my torment -
stalk created to see
the blind sun, the tender old age
and to despise the eternity.

Autumn - my envy -
hides in hewn rye
something unknown - maybe delight,
maybe that expected death of mine.
Marin Lazarov


Älä puhu minulle

Älä puhu minulle onnesta.
Se on kaukana symbolistani,
tyhjyydestä.
Älä puhu minulle rakkaudesta.
Se on unohdettu.
Ei se herää henkiin.
Älä puhu minulle hyvyydestä.
Se oksettaa minua.
En millään voi omistaa sitä.
Puhu minulle kuolemasta.
Sen vuoksi siedän
etäisyyttä.
Puhu minulle rahasta.
Sen mahti hivelee minua.
Puhu minulle viekkaudesta.
Se on täydellistä.
Sisimpäni liekehtii.
Minua itkettää,
mutta itseinhoni
rutistaa minua sylkisin kourin
ja kuivaa kyyneleeni.

Marin Lazarov



Emigrantit

Myrkytetyssä kaupungissa
lihallisten nautintojen jälkeen
he unohtavat veljensä
ja tämän märkivät haavat,
ja lähtevät kiireesti
huumaavasta synnyinmaasta,
rukiin tuoksusta
tuntemattomaan suuntaan.
Mikä vaivaa
heidän nukkuvia sydämiään?
Kohtalo liitelee
heidän oudoissa unissaan,
jotka kutsuvat heitä Länteen.
Mutta missä ovat kukkivat puutarhat
ja prinsessan hyväilyt?
Mikä heitä vaivaakaan
näin monen vuoden jälkeen ?
Heidän sielunsa piilee
kätketyissä riimeissä.
Kuoleman nostalgia,
älä kulje heidän ohitseen.
He ovat sinun hiillokseksi muuttuneita lapsiasi.

Marin Lazarov



Kämmenet

Yritin nousta.
Kylmät kämmenet
koskettivat yötä.
Punaiset, loukkauksen haavoittamat
silmäni
keksivät sateen.
Sitten tuli pimeys.
Meidät kaikki hävitti.
Tuleekohan taas päivä -
että näkisimme jälleen,
kämmenet herättäisimme
tästä pitkästä vankeudesta?

Marin Lazarov



Koskaan en tajunnut

Koskaan en tajunnut, miksi keskenjääneet unelmat
ovat kuolleet.
Koskaan en tajunnut, miksi jalot tietäjät
ovat halveksittuja.
Koskaan en tajunnut, miksi läpikuultavaa aikaa
kidutetaan.
Kukaties valo on valehdellut
synkästä etäisyydestä
Koskaan en tajunnut naisellisten hyväilyjen
hellää yksinäisyyttä.
En liioin tajunnut
riisuttujen naamioiden alta paljastunutta tarkoitusta.
Vuodet menevät menojaan eivätkä kysy:
"Kuka on roisto?"
Minäkin menen ja vien pois
haalean muiston.
Voin toki olla ilman sitäkin,
mutta minua vaivaa,
miten löydän kaiken
pahan onnen tarkoituksen.
Usko koputtaa räjähdysherkkänä
ovelleni.
Avaan ikkunan.
Häikäilemätön maailma
romahtaa.

Marin Lazarov



Kun sade pirstoi sammuneen valon

Kun sade pirstoi sammuneen valon,
ja tulevaisuus alkoi kypsyä,
päätimme opettaa maanjärisseistä sielua
laulamaan toivon kanssa.
Opetimme,
mutta emme rohjenneet loppuun saakka.
Jossain teimme virheen.
Ehkä tuo viehkeä, kohtalokas nainen
kietoi unelmiamme murheeseen.
Ymmärsin.
Ja sinäkin ymmärsit lopulta:
kun ihminen halajaa valoa,
hän ei tavoita koiran äärettömyyttä -
villiä sutta.
Ei tavoita mitään ...
Vain huvin vuoksi
hän oli kohottanut käsiään
jumalallisesti.
Ja minä kun luulin,
että lapsen sydän
on aina ikuinen,
kuin mänty .
Ei toki!
Vaikka se auttaisikin,
minä en avaa,
ettei sade tule sisään.
Henki nousee lentoon
ja retkottaa,
istuu sanojen lieskoissa.

Marin Lazarov



Leikki

Rappio!
Ja vapaus!
Upea käyrä
erottaa
istuvien sydämet sytyttäneen
viehkeän valenymfin
käyrät piirteet
Pelaavat!
Pimeys kätkee heidät.
Rahaa ja valtaa.
Kärsimystä j a kateutta.
joku konttaa, haluaa tulla sisään
polvillaan
kuin barbaari.
Rappio!
Ja vapaus!
Miten mieletöntä:
olla kuin toiset -
tasavertainen.
Yrität nousta.
Kiintoisaa
kohottaja katsahtaa
yksin muiden yli.
He eivät anna sitä anteeksi.
Jos nouset pystyyn,
nouset
pimeydessä istuvien valtiaitten
järjettömiä tapoja vastaan.

Marin Lazarov



Lippu

Kuviteltu lippu,
ennen kuin siitä tehdään lippu,
on kangasta.
Pohjattoman tunteetonta kangasta.
Se olisi voinut olla:
monien kyynärpäiden ohueksi hiertämä
pöytäliina,
leningin peittämä lumoavan naiseuden
vapaus,
jopa muistojen ja unohdusten kahtia jakama
huivi.
Se olisi voinut olla jotain muuta.
Tuskin kannattaa
tönäilyttää väkijoukkoja toisiinsa hullun lailla.
Toinen toista vastaan.
Erilaisina ja kylmäkiskoisina.
Sielut sinisinä ja punaisina.
Kuin kirous,
jossa vapaus
on mustaa
tai valkoista.
Vuodatettua mielettömyyttä.

Marin Lazarov



Minä kuljin täältä

Minä kuljin täältä.
Valtio muistutti jonkinlaista
uudenlaista kuoleman leikkiä.
Joku puki,
toinen riisui
elämältä
tyhjät nimet.
Olisipa valoa,
joka edes vähän valaisisi
kuolleita, pettäviä aisteja.
Olinko valmis?
Yritin päästä
ylpeän, kaikennielevän syyllisyyden luokse.
Minä kuljin täältä.
Kaikki näytti minusta
kuin olisin
kulkenut täältä sokeana.
Tuska avasi silmäni.
Katsahdin ympärille.
En jättänyt mitään
tähän sekasortoon ...

Marin Lazarov



Missä olette?

Missä olette kaunoiseni,
te kodittomat, hellät naisten sielut?
Mikä portti syyti teidät jälkeä jättämättä
kuolleitten vesien kohtuun?
Missä olette? Ikään kuin sädehtien
käsi hyväilee vartaloa ääneti.
Sielunne väräjävät ja toistavat
jäljessänne kantautuvaa naurua.
Jopa silloin, kun täytyy kapinoida,
mies tahtoo hellää voimaanne.
Ja ainaisissa syleilyissä
värisee jokainen miehinen yö.
Jokainen raivo ja kirous
saa teiltä vastaan lempeyttä.
Ja epäinhimillinen katsomus
ei kuulu naisen sieluun.
Missä olette kaunoiseni,
te kodittomat, hellät naisten sielut?
Hiukan tihkuu ja loukattuina
salaatte kyyneleenne taas.

Marin Lazarov



0i, hetki!

Oi, hetki! Hiljaisuus valaisee
salaiset ajatukset siivistä.
Resuinen mustalaispoika laulaa
vapaudesta todistavasta kapinasta.
Krusifiksi! Hyytävää valoa.
Lattialla rähjäinen mantteli.
Ikoni kelluu punaisessa vedessä,
pettävässä kuvastimessa.
Elämä - väijyvä snobismi -
kärventää poroksi vaaralliset ajatukset.
Rahaa - hienoa altruismia.
Kiltit ruohonsyöjät ovat vapaalla jalalla.
Laiduntavat ja laulavat. Määkivät ja tanssivat
onnellisia askeleitaan maan päällä.
Sankarit liukuvat sinessä mietteissään,
ilmapallot jaloissaan.
Oi, hetki! Hiljaisuus vapisee
järjen- kuvitellun tuen - edessä.
Resuinen mustalaispoika tähtää,
vaikka tuskin pitääkään vankilasta.
Ylistävillä sanoilla on taas kova hinku
pudota taivaalta päärynöinä.
Ja kauniit mustalaisnaiset keksivät:
maine piilee kahvinporoissa.
Kukapa uskoo seikkaan hirveään,
kiihkeän huomispäivän ennakointiin!
Jos ei kyykisty suojaan,
lennähtää rajusti.
Ja silloin kaikki selviää.

Marin Lazarov



Vuodenajat

Kesä, voimani,
varjoja, toivoja kutistaa.
Niin on onnellista. Niin on kaunista.
Mutta on pakko kuolla.
Talvi, heikkouteni.
Salaperäisen naisen henkäys.
Viipyvä muisto. Ikuinen elottomuus.
Ja tietymätön syyllisyys.
Kevät, tuskani.
Ruoko luotiin keräämään
sokeaa aurinkoa, lempeää vanhuutta.
Se inhoaa ikuisuutta.
Syksy, kateuteni.
Niitetyn rukiin kätkössä.
Jotain outoa. Iloa kenties.
Kenties odottaa kuolemaa.

Marin Lazarov



Punaisia dinosauruksia

Nyt astelee punaisia dinosauruksia
maamme kamaralla. Sanovat rakastavansa
kansaamme, jota johtivat "edistykseen".
Meidät kaikki käärittiin lampaannahkoihin.
Ne lannistivat elämän ja vapauden .
Heittivät monia vankiloihin.
Päästivät niukasti valoa.
Vetivät harhapolun pimeyteen.
Sidottuina toisiimme Verisellä niinellä
peräkkäin, lähdimme matkalle
"valoiseen tulevaan". Mitä
hautovat kanat mädänneistä munista?
Kohottaen Punaisen sirppinsä
Leninin henki ennustaa meille:
on seurattava vaikka kuolemaan,
koska hän rakastaa toisia sitten.
Punainen autius ja sininen elämä
punoutuvat yllemme viimeisin voimin.
Kamppailu on epätasaista, julmaa,
niin monet vuodet sitä kärsittiin.
Älkää sanoko: "Kaamea hiljaisuus
pimensi sieluja. Ja piinaa meitä."
Nouskaa! Totuuden sanoilla
kietokaa susi-dinosaurukset.

Marin Lazarov
Alanootti: "Sininen elämä" tarkoittaa vapauden väriä.
Se on "Sajuz na Demoratitsni Sili" järjestön (Demokraattis-
ten Voimien Liiton) tunnusväri. Punaväri taas kuuluu entisten
kommunistien (BKP), nyt BSP:n = Bulgarskata Sotsijalistitska
Partija = Bulgarian Sosialistinen Puolue, vakioperinteeseen.



Sieluni on koira

Sieluni on koira,
kengänpohjaa remppana.
Kohtalo ei lutkuta -
sitä myydään alen pintaan.
Käteni se parka aina
ruinaa almupaloja.
Jalkani ne väsyneinä
tarpoo umpihangessa.
Armeliaat teot
voittivat jo tylyyden.
Unet unetonta
salasivat hulluuden.
Petettynä otsani
kummastelee rypistyen,
kuinka nälkiintynyt onni
havahduttaa kärsimyksen

Marin Lazarov



Tähti räjähti

Tähti räjähti lapsen silmissä.
Luovutin eron tuskalle.
En pelännyt viinin katkeruutta.
En paljastanut itseäni heikkouteni edessä.
Oi, kipeä hellyys poltti
vihantäyteisissä rinnoissa. Annoin kysymysten
etsiä sormia ja pilviä ja valheita.
En paljastanut itseäni omantuntoni edessä.
En ollut naiivi. En myöskään haka.
Annoin kaiken pois uudesta ruumiistani -
suolaiset ripset, saaret. Ujouttani
en paljastanut itseäni lempeyteni edessä.
En edes tiennyt - poika
sanoo aikanaan viekkaan "isä".
Näin pahansuopuutta lapsen sydämessä.
En paljastanut itseäni rakkauteni edessä.
Minulla ei ollut äitiä. Ei myöskään veljeä.
En suonut iloa katalalle jumalalle.
Halveksin loppua ensimmäisessä synnissäni.
En paljastanut itseäni muistoni edessä.
Mittari on täysi näkymäksi muuttuneissa silmissä.
Ruumis lakkasi kaatuilemasta rytmikkäästi.
Hytisen kivutta. Piru on vaiti.
En paljastanut itseäni olemukseni edessä.

Marin Lazarov



Valhe

Valhe
aavistus läheisyydestä -
on jo pitkän tovin nuollut mun jälkiäni.
Sielun kataluudella mua hipoo
usvaan vajonnut hirviö.
Äärettömyys
pimeä kehä -,
läpinäkyvä kuin tuuli ikään,
viskoo mun järjetöntä alastomuutta
hetteikössä,
jaloista mua kiskoo.
Ja rapaa
entisajan kuoletettua santaa -
hampaissani hiljaa pureksin.
Minun keksimäni sylki
imeytyy syvälle.
Tyhjässä kouristelen.

Marin Lazarov



Valuvassa aamussa

Valuvassa aamussa katsomme taas
apeina eteenpäin.
Pukeudumme kauhtuneisiin asuihin.
Matkalla odottavaa kuolemaa kohti
ostamme vihankatkuisen lehden.
Luemme siitä:
”Hoopojen lauma
on näyttänyt tuulelle suuntaa".
"Makrillit eivät enää täytä verkkoja.
Kalastajat potevat ähkyä
syötyään liikaa porkkanaa."
"Piru, joka aamuisin voimistelee
sofialaisen papin kanssa,
on ilmoittautunut viimeiseksi kommunistiksi."
"Ihmisen ulosteet ovat saavuttaneet
ravinnon kehnouden
maailmanennätyksen."
"Juopunut kuoli kotimatkalla.
Ruumiinavaus ilmensi
ettei hän ollut juonut viinaa.
Vainajan leski on haastanut kapakoitsijan
oikeuteen."
Ӏiti Bulgaria on unohtanut
kuka häntä rakastaa,
mutta ei unohtanut
mitä puoluetta rakastaa."
"Demokratia -aukion" ja
"Syyskuun 9:n aukion"
välinen alue
oli täynnä inhotun kauden
poltettuja dokumentteja.."
"Varkaiden ja huorien treffipaikka
on politiikan entisten
mahtimiesten suosima.
Kysytään: mikä on heidän taksansa?"
"Onni ei ollut hirveän kaukana,
mutta hyvinvoinnin puute
esti tavallista kansalaista
keräämästä sen loistoa
punaisen verhon taakse."
Kun minä myös lähdin
matkalle odottavaa kuolemaa kohti,
vajosin ajan pirstomien
Mielettömyyksien vihaan.

Marin Lazarov
P. S. (Demokratia-aukio) = Ploshtad Demokratsija, on nykyisin
Sofian keskustassa sijaitsevan aukion uusi nimi. Entinen nimi
oli Ploshtad 9:ti (deveti) Septemvri, (Syyskuun 9:n aukio.)
Vallan vaihtuessa 9.9.1949 aukio nimettiin siten.



Yksi lapsi kuoli

Yksi lapsi kuoli!
Toisesta en uneksikaan.
Lapsethan ovat hyviä ja pahoja.
Niin kuin he ovat, meidän edessämme,
me tietämättämme
teemme heistä usvaisia jumalia.
Yksi lapsi kuoli!
Toisesta en uneksikaan.
Vaikka uneksisin,
ei ole piirrettyä
ja sitten sotkettua merkkiä.
Siellä, maailman äärellä,
yritän olla tomua.
Yksi lapsi kuoli!
Uneksin hellyydestä!
Pelastaisinkohan itseni
tälläkin kertaa?
Yksi lapsi kuoli!
Kuoli paratiisin kautta.
Minä taas vapisevana toivon kuolemaa.
Ja siinä
sateessa -
hiljaa hiipii
kyyneleen-mehiläisen tuoksu.
Se kyllä tulee tänne,
ja minun edes tietämättä
vie katoavimman naurun.

Marin Lazarov



Ymmärsinkö?!

Ymmärsinkö
miksi eletään.
Tuskinpa!
Sieluni lähettää ne,
Sanat.
Pelastamaan.
Armoton vapaus.
Ei sitä etsi kukaan.
Ryppyinen,
makaa yksinään.
Mutta korkealla,
lintuparvessa,
lentää henki.
Ja ruumis
yrittää silmiään
siristäen
tutkia
miksi
tuo viiva on
ryppyjen seassa.
Mitä keräsinkään siihen.
Varmaankin orjuuden muiston.
Ihanteeksi alinomaa.
Jakamatonta idiotismia.

Marin Lazarov